Mainospala

Harvassa kahvilassa joutuu painimaan valinnanvaikeuden kanssa, sillä yleensä leivonnaisista löytyy järjestään maitotuotteita, kananmunaa tai molempia. Siksipä hypähdinkin ilosta, kun luin Tampereen vanhimman, mainion kasvisravintola Gopalin laajentaneen toimintaansa keskustaan Kuninkaankadulle. Café Gopalista löytyy runsas vitriinillinen vegaanisia leivonnaisia sekä herkullisia erikoiskahveja ja teelaatuja. Isompaan nälkään tarjoillaan lounas kello yhdestätoista alkaen. Paikka on ainakin iltapäivästä ihanan rauhallinen kolo nauttia kahvikupillinen ja lukea päivän lehdet. Viimeksi nauttimani, valtava suklaamuffini vei jalat alta - suosittelen!



Kahvilan löydät osoitteesta Kuninkaankatu 15.
Ma-pe 10 - 18, la 10 - 17, lounas alkaen klo 11.

Kuva: kasvisravintolagopal.fi

Yksinkertaista ja taivaallista

Valmistellessani leffaillan antimia huomasin yhdennellätoista hetkellä, ettei minulla ollut patongin päälle tarjottavana muuta kuin margariinia. Onneksi nyt jo edesmennyt kahvila Hertta oli leivänpäällisellään opettanut, että Keijusta saa käden käänteessä erikoisempaa.

n. 70 g sinistä Keijua
valkosipulinkynsiä oman maun mukaan (n. 10 kpl, siis)
yrttisuolaa
ruohosipulia kuivattuna tai tuoreena



Tuloksena on suolaista, yrttistä, valkosipulista rasvaa. Oikein hyvää! Tätä kannattaa syödä aina, paitsi juuri ennen työhaastattelua tai pöytäjuhlia. Marie Antoinette -elokuvan kanssa pelasi enemmän kuin hyvin.

Pikkuvinkki

Monet vetävät töissä lounastauollaan einestä, mikä ei pitemmän päälle ole hyvä ratkaisu. Tässäpä siis tuiki helppo, mutta sitäkin herkullisempi salaattiohje työpäivää piristämään. Teen tätä evääksi näin kesäaikaan ainakin kahdesti viikossa.

Couscous-salaatti

2-3 tomaattia
pala kurkkua
puolikas paprika
kourallinen soijasuikaleita (kuivana)
1 dl (täysjyvä-)couscousia
kasvisliemikuutio
soijakastiketta
tuoretta ruohosipulia
yrttiseosta (Provencale)
valkosipulijauhetta

Keitä soijasuikaleet kasvisliemikuution kanssa ja paista sen jälkeen öljytilkassa pannulla kauniin ruskeiksi. Mausta soijakastikkeella ja valkosipulijauheella. Anna jäähtyä hetki ja laita sitten suljettavaan rasiaan. Pilko vihannekset ja lisää suikaleiden joukkoon. Valmista couscous ohjeen mukaan ja sekoita kasvisten ja suikaleiden seuraan. Lisää joukkoon mausteita oman maun mukaan - omia suosikkejani ovat tuore ruohosipuli ja valmis yrttiseos.



Tadaa! Jäähyväiset janssoninkiusaukselle!

Sirkun suklaakeksit

Ystäväni Sirkku on keksinyt mahtavan vegaanisen suklaakeksireseptin. Tai ainakin olen ymmärtänyt että hän on keksinyt sen. Sirkku on käynyt kaikenmaailman suklaakoulutuksia ja ollut töissä Helsingin fiineimmissä kahviloissa, joten haluan myös uskoa että hän on keksi(hehe)nyt tämän. Taikinasta voi tehdä myös kakun, mutta Sirkku itse aikoinaan teki taikinasta "kökköjä", joista tulee sitten isoja, meheviä keksejä. 

Tässä tulee nyt ohje kuvineen:

1. Muussaa  kaksi banaania mössöksi.

2. Sekoita seuraavat kuiva-aineet keskenään:

-3 dl jauhoja

-1 rkl kaakaojauhetta

-1 tl leivinjauhetta

-2 dl sokeria

3. tähän sekoitukseen sitten lisätään 120 g margariinia (sulatettuna tai sitä valmiiksi juoksevaa)

4. ja 1 levy (itse käytän Brunbergin tummaa suklaata) murskattua suklaata

5. sekoita kunnolla ja valitse paistomuoto, itse päädyin perinteisiin kökköihin.

6. sitten uuniin 225 asteeseen

7. eikä tarvitse odottaa kuin vaivaiset 10 minuuttia! 

Löysin ton munakellon kirpputorilta, siinä lukee SINGAL ja toisella puolella GIRL. Se on paikattu purkalla varmaan joskus vuonna kivi ja keppi. Se myös hälyttää pari minuuttia ennen varsinaista aikaa. Mahtava tyyppi!

Ja sitten vain nauttimaan tuoreista kekseistä. Näissä on se hyvä puoli, että ne eivät kovetu, vaan pysyvät mehevinä ja ovat maukkaita parinkin päivän päästä.

Hippikin tarttee kengät

Ostin keväällä kahdet vegaaniset kengät. Toiset, mustat gladiaattorit löytyivät eräästä halpavaateketjusta, ne maksoivat 10 euroa ja alkoivat heti hajoilla sen mukaisesti. Harmi että ne on niin hienot. Samanlaiset kuin tuolla toisella Olsenin sisaruksella tuossa kuvassa.

Löysin myös alennuksesta dieselin tennarit. Kuten kuvassa, mutta korkeammalla varrella. 

No näillä kengillä ehkä kävelee yhden kesän, mutta pyhimyspisteitä niillä ei keräillä. Vegaanisia kenkiä löytyy suht helposti marketeista ja halpisketjuista, mutta ne on sitten luultavasti jonkun pikkulapsen jossain hikipajassa nykertämät ja hajoavat tosi nopeasti. Netistä voi toki aina tilata vegaanisia kenkiä hyvisfirmoilta (kuten veganshoesilta), mutta yleensä ne eivät kyllä ole ainakaan minun makuuni. 

Kunnes löysin Tomsin. http://www.tomsshoes.com

Näistä irtoaa jo muutamat pyhimyspointsit: kun ostaa kengät tuolta, ne antaa kengät jollekin lapselle, joka tarttee kengät! Huh huh, vähän käsienpesumeininki.

Noniin, kuka lähtee kimppatilaukseen? Ja minkä värin mä haluun?

Ps. Tuula, punaiset on sulle. Muistan kun haaveiltiin punaisista saappaista, mut mä haluun ehkä mustat.

Elämän pieniä iloja

Seuraa välihuomautuspostaus:

Kuljen joka päivä töihin Helsingin rautatieaseman kautta. Joinain aamuina nälkä on sietämätön ja kuin ihmeen kaupalla saatan olla etuajassa liikkeellä. Yhtenä aamuna hoipparoin Kotikonnun yhteydessä sijaitsevalle take away-tiskille toivoen, että niiden kasvissämpylässä olisi sinistä flooraa tai keijua. Mutta kas kummaa, kasvissämpylän (jonka sämpylä on tummaa, kurpitsansiemenillä päällystettyä leipää) hintalappu ilmoitti herkun olevan vegaaninen. Jee! Hinta on tietysti suolainen 3,30, eikä sämpylä ole mikään super iso, (tosin ei ihan pienikään) mutta ihan makoisa aamupala/välipala. Välissä on tomaattia, salaattia, kurkkua, paprikaa ja jotain maustettua levitettä. Maanantaiaamun pelastus.

Logos, ethos, pathos

Vegaanina törmään tilanteisiin, jossa minua pyydetään kertomaan elämäntapavalinnastani. Useimmiten turisen mielelläni veganismista kanssaihmisten kesken, mutta joskus keskustelu on jo lähtökohtaisesti tarpeeton. Minua ei kiinnosta puolustaa valintojani kenellekään, joka on jo sanan vegaani kuultuaan päättänyt kohdella minua epäuskottavana ituhippinä tai mielenterveydeltään järkkyneenä avohoitotapauksena. Toisinaan voisi miettiä ennakkoluulojen kääntämistä toisinpäin, sillä huolimatta hyvinvoivan ruumiini läsnäolosta pöydän toisella puolella jopa olemassaoloani on epäilty: Millä sä oikein pysyt elossa?


Veganismi ei, edellisestä merkinnästäkin todeten, ole mikään pienten piirien post-postmoderni salaseura. Sana vegan syntyi jo toisen maailmansodan aikana kuvaamaan elämäntapaa, joka tosin on ilmiönä huomattavasti vanhempi. Pari päivää sitten ovimatolleni saapui erään puolueen melko konservatiivinen lehti, jossa vertailtiin fleksarin, vegaanin ja freeganin maailmanpelastuskapasiteettia. Jopa Aamulehti on tarttunut aiheeseen ja onnistunut käsittelemään sitä myönteisessä hengessä. Lautaselle ovat muutoinkin ilmestyneet historiattoman lopputuotteen paikalle ilmasto, terveys ja moraali. Hiipivän kuoleman ei siis luulisi enää kummittelevan ruokailuaan tarkemmin harkitsevan olkapään tienoilla.

Kuitenkin puolustelutilanteet ovat jatkuvia. Tuskin on niemeä ja notkoa, jonka kesäjuhlilla, illanistujaisissa tai mökkiseurueessa saisivat valintani jäädä rauhaan. Työpaikkani kattaa yli viisikymmentä ihmistä, mikä tarkoittaa lähelle samaa määrää tilanteita, joissa halutaan kuulla, miksi. Vaikka tulen kahvitauolle yleensä rättiväsyneenä ja haluaisin vain tuijottaa seinään sen lakisääteisen kahdentoista minuutin ajan seitanleipääni mutustaen, aloitan kertomisen ekologisuuden, terveellisyyden ja eettisyyden kolmikannasta. Olen tosin huomannut, että paras ja kattavin vastaus kysymykseen on se, etten voisi elää toisin. Elämäntapani on jalostunut tällaiseksi, koska muutoin en voisi katsoa peiliin. Näin voin olla onnellinen.

Samoja asioita eri kasvoille toistelleena en vieläkään osaa sanoa, mistä kohtaamani tungetteleva kiinnostus toisen valintoja kohtaan kumpuaa. Kasvissyönti on hiljalleen lakannut olemasta kiehtova anomalia, ja sille löytyy useita itsestäänselviäkin perusteita. Haluaisin ajatella, että kokemani liipasinherkkyys ja herännyt negatiivisten tunteiden kirjo perustuu huonoon omatuntoon. Vegaanille on helppo raivota, kun syvällä sisimmässään tietää, että oma elämäntapa on kestämätön. Ajatukseni on tietenkin typerä, mutta sen avulla pystyn kuitenkin ajattelemaan, että tällä maapallolla on vielä toivoa.

Vegaaniystävämme

Arvatkaa mikä yhdistää Pamela Andersonia ja Mobya? He ovat molemmat vegaaneja! Tai ainakin niin väittää wikipedian kautta löytämäni luettelo tunnetuista kasvissyöjistä. Kun löysin listan, innostuin, vaikka en oikeastaan edes tunne suurinta osaa Hollywood-näyttelijöistä nimeltä. Miksi sitten olin niin fiiliksissä huomatessani että myös alla olevat tyypit vetää vegaanisafkaa? (Natalie Portman ja Tobey Mcguire)


En siksi että julkkikset olisivat megasiistejä yli-ihmisiä, joita palvon, vaan sen takia, että loppujen lopuksi vegaanin viiteryhmä on aika pieni. Suurimman osan ajasta voi olla hyvinkin yksinäistä käydä kaupassa läpi e-koodeja tuotteiden kyljistä, tilata baari-illan jälkeen pizzaa ilman juustoa, miettiä mikä letturesepti onnistuisi pysymään kasassa parhaiten tai ihan vaan yksinkertaisesti selittää miksei syö samaa ruokaa kuin muut. Vaikka ko. julkimot luultavasti omistavat oman kokin, jonka vegaaniherkuista saavat nauttia ilman tiskikasaa, on silti vaan niin siistiä että Spidermankin on vegaani!

No, kiiltokuvajulkkisten oletettavan vegaaniuden lisäksi sydäntäni lämmittää se, että on oikeita vegaaniystäviä. Joskus kukaan muu ei vaan tajuu.

<3 Reetta